Blogi: Inhorealistinen minä

Mulla on niin monia syömiseen/syömishäiriöihin/laihduttamiseen liittyviä blogeja (tai ainakin blogeja joita päädyin lukemaan tämän aihepiirin vuoksi, esim Kristaa en kyllä seuraa enää sen takia vaan ihmisen), että ajattelin että yritän hajauttaa niiden esittelyä vaikka jokatoiseen postaukseen tällälailla tai joka kolmanteenkin käy.

Tällä kertaa en ottanu yhteyttä blogin kirjoittajaan kun mulla oli jotenkin semmonen mutu-tuntuma että tätä blogia voi parhaiten kunnioittaa pitämällä siihen etäisyyttä. Eli kyseessä on melkein 18-vuotiaan syömishäiriöistä, varsinkin bulimiasta, kärsivän tytön blogi. Nimeään ei tyttö kerro. Blogissa ei ole mitään tavallisen elämän yksityiskohtia, mistä kirjoittaja olisi tunnistettavissa, ja se on kai tarkoituskin. Käsittääkseni kukaan ei tiedä kirjoittajan todellisia kärsimyksiä - niitä, joista blogissa kirjoitetaan. Teksti on nimensä mukaan inhorealistista ja kuvailee tunteita voimakkaasti.

Mikä mua sitten vetää lukemaan tätä blogia? Sama, kun muitakin sh-blogeja. Tuo voisin olla minä. Tässä tapauksessa kuvaus muistuttaa HYVIN paljon sitä, millanen mä olin 16-17-vuotiaana. Kun ruoan himo ja laihdutushalu vuorottelivat kamalassa syklissä ja tuntui että joku muu määrää omaa käyttäytymistä ja vie niinkuin pässiä narussa. En kylläkään ollut yhtä laiha kuin tämä kirjoittaja kuin ihan vähän aikaa, sitten alkoi loppua "anorektiset voimat" ja aloin paisua kuin pullataikina.

Edellämainitun vuoksi tunnen paljon sympatiaa, tiedän kuinka yksinäinen se maailma on. Valtavan yksinäinen, siinä on omassa loukussaan niinkuin kirouksen vanki, kun haluaa vaan laihtua ja syödä vuoron perään ja ei näe niitä tunteita mitkä sen aiheuttaa. Se on loputon helvetti. Lisäksi mulla nousee huoli kun luen tätä blogia nimittäin musta tuntuu että kirjoittajan terveys on ihan hiuskarvan varassa... Mutta ei mulla oo mitään varaa moralisoida, kun oon kuitenkin itsekin ollut niin sekaisin ja polttanut kynttilää molemmista päistä.

Loppuun blogista otettu thinspokuva, jonka epäilen olevan peräisin ana-tumblreista (niistä joskus lisää myöhemmin) joten ei varmaan haittaa jos vähän lainaan.

Tuksun seuraaminen

Tulen ulos kaapista nyt tämän superkoukuttavan ja kyseenalaisen harrastukseni kanssa, joka on kuitenkin tuottanut minulle suunnattomasti hupia ja muita erikoisia tuntemuksia. Kysessä on siis julkisuuden idolini Tuksun seuraaminen.

Seuraamiseni koostuu Tuksun haastattelujen lukemisesta, Tuksun videoiden katselemisesta sekä muiden Tuksusta tehtyjen juttujen lukemisesta sekä foorumikirjoittelujen seuraamisesta. Jännittävintä on nähdä kaikkia Tuksun vaate-, meikki-, hius yms juttuja sekä kuulla ihmissuhdepohdintaa.

Tuksun seuraamisessa hienointa on se, että ainakin tänä aikana kun olen Tuksua seurannut, käytännössä koko ajan tapahtuu. Monta kertaa päivässä. Silloin, kun Seiska ei uutisoi tai blogeja ei päivitetä, niin vähintään joku kirjoittelee Facebookissa. Itse en näe näitä profiileja (Tuksun, ex(?)miehensä tai Julian) mutta aina löytyy joku joka pasteilee statuspäivityksiä foorumeille.

Tuksun seuraaminen vaatii hiukan taitoa, koska materiaali on levällään ympäri internettiä. Tässä ovat päälähteeni:

- Johannan oma blogi Dolls Dancersin sivulla
- Johannan oma blogi Seiskan sivulla
- Johannan kaverin blogi
- Seiskan etusivu, jolta useimmiten löytää Tuksu-uutisia kommentteineen
- Hymyn Tuksu-topicit täällä

Mielenkiintoisinta Tuksu-ilmiössä on siis Tuksun itsensä aktiivinen osallistuminen myös internetin tapahtumiin. Hän kommentoi omia juttujaan ja topiccejaan lukuisilla nimimerkeillä.

Se on sitten jo hieman monimutkaisempaa ymmärtää, että minkälaisia tunteita tästä kaikesta lukemastaan ja näkemästään pitäisi tuntea. Kuka vedättää ja kuka rahastaa ja ketä? No, mutta minä en sitä pahemmin pohdi. Keskityn vain seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu Tuksun äärettömän vaiherikkaassa ja loputtoman mielenkiintoisessa elämässä, jonka seuraamiseen on koukuttunut hyvin moni muukin kuin minä. Sivumainintana sanottakoon, että siskonsa Julia on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen, mutta pysyttelee enempi poissa julkisuudesta.

Loppuun yritin vielä löytää kuvan Tuksusta, jota olis lainailtu jo niin monta kertaa että yks lisälainaus ei ehkä haittaa. Poistan pyynnöstä.

Blogi: Lasipalasia

Aloitan tästä blogista Lasipalasia, koska se on blogi jota oon kauiten seurannut ja muutenkin mulle tärkeä. En edes muista koska aloitin Kristan seuraamisen, mutta kyllä siitä jo tosi kauan on. Krista kirjoittelee elämästään, jota varjostaa hyvin nuorena alkanut anoreksia (tai diagnoosi siis on, siitä en ole täysin varma onko Krista itse diagnoosistaan samaa mieltä).

Siihen aikaan, kun aloitin lukemisen niin asiat meni aikamoista alamäkeä. Ero senaikaisten ja nykyisten tekstien välillä on valtava. Krista kävi todella huonossa kunnossa, oikeastaan voi sanoa että kuoleman porteilla, ja ainakin mun mielestä tuntuu että koki jonkinlaisen pysähtymisen tai heräämisen. Nykyään teksteissä on erilainen sävy kuin ennen. Sitä on hieno katsoa, hieno ollut seurata sitä muutosta. Mutta helpolla se ei tule, sen huomaa. Välillä on vähän parempia ja välillä tajuttoman vaikeita jaksoja. Kroppa haraa vastaan kun on ollut lujilla niin kauan.

Krista myös laittaa välillä kuvia blogiin, enemmän nykyään kuin ennemmin, mutta ei mitään laihdutuskuvia tai sellasia. Missään tapauksessa tätä blogia ei saa erehtyä luulemaan minkäänlaiseksi pro ana -blogiksi, vielä silloinkin kun Krista oli täysin sairautensa kourissa niin rajasi ajatuksensa aina käsittelemään vain itseään ja omaa laihtumistaan. Nykyään suhtautuminen myös omiin tavoitteisiin on muuttunut, tai ainakin muuttumassa.

Mutta syömishäiriöblogeja löytyy maailmasta monia, se syy miksi jäin itse Kristan blogiin koukkuun ei kuitenkaan ole pelkästään tai enimmäkseen syömishäiriö vaan Krista itse, joka on harvinaisen aito ja välitön ihminen ja lisäksi ihailtavan rohkea sen suhteen mitä uskaltaa blogiinsa pistää. Itse kun olen niin nynny että senkin takia ihailen. Tiedän että Krista saa (tai ainakin sai) paljon ärtyisää palautetta huomionhakuisuudesta yms yms mutta itse pohdittuani oon tullut siihen tulokseen että enemmänkin kyseessä on vaan ihminen joka osaa ja uskaltaa ilmaista tunteensa, nyt kun sairaus on alkanut hellittää niin kirjoittelu on jatkunut samanlaisena, mikä on mun mielestä merkki siitä että ei se mitään huomionhakua ollut. Totta kai sairaan ihmisen ajatukset herättää kaikenlaisia reaktioita, omasta tunneälyn tasosta riippuen sitten erilaisia.

Nykyään Krista pohdiskelee enemmän syömishäiriöön vaikuttaneita taustoja (yksityissyyssyistä tosin lähinnä yleisluontoisesti, minkä ymmärrän hyvin), mikä tietysti kolahtaa meikäläiseen omienkin kokemusten takia. Vaikka mun käyttäytyminen olikin enemmän bulimista kuin anorektista, niin sama taustahan siellä kuitenkin on. Varsinkin itsevihaan ja kelvottomuuteen liittyvät tunteet tuntuu hyvin tutuilta ja se semmonen tunne että kun tässä kerran on niin paska niin minkäs sille voi. Muistan sen tunteen itse niin elävästi ja sen rankaisemisen halun ja miten se pitää otteessaan. En oo varma edes miten se mulla helpotti, ainakin osaksi kai jollain semmosella armeliaisuudella ja sit sillä harjotuksella että kuvittelee oikein tarkasti että itse onkin itsensä kaveri, et mitä sanois itselleen jos itse oliskin kaveri eikä itse. Mutta niin. Voi kun sais kaikille syömishäiriöstä kärsiville taottua kaaliin sen yksinkertaisen totuuden että sen syömis/laihtumis-kysymyksen ja ruokaobsession taustalla on jotain aivan muuta kuin mitä sitä itselleen uskottelee. Mulla itselläni kesti tämän kysymyksen tajuamiseen 10 vuotta. Krista sen on ymmärtänyt ja asiaa työstää, ja siksi tämä blogi on käynyt oikeastaan vieläkin kiinnostavammaksi nyt viime aikoina, nousuineen ja laskuineen. Olen kovin kiintynyt Kristaan näiden vuosien varrella (vaikkei se mua tunnekaan) ja toivon sille kovasti hyvää.

Mietin kauan minkä kuvan valkkaisin (lupa on), lopulta rajasin tuosta blogin headerista. Eli lähde: unhoitettu.blogspot.com

Miksi luen?

Luin blogeja tietty aikasemminkin, mutta varsinainen suurkulutus on alkanut vasta hiljattain. En oikein tiedä miksi luen niitä, tai siis epäilen että kiinnostus liittyy jotenkin omiin taustoihin ja haluun tutkiskella omaa sisintä syvemmin nyt kun enää ei oo mitään kovin painostavaa ongelmaa sitä estämässä. Mulla on taustalla siis muun muassa alkoholiongelmaa ja päihdehakuista käyttäytymistä sekä kaikenlaisia syömishäiriöitä ja muutakin psyyken ongelmaa (masennusta, pelkoja). En kuitenkaan halua yksityisyyteni pelossa mennä liian syvälle näihin asioihin edes tällätavalla anonyymisti internetissä. Siksi ihailenkin näitä kaikkia rohkeita ihmisiä, joita seuraan ja jotka uskaltavat puhua asioistaan. Tiedän vain yhden henkilöllisyyden ja sitäkään en ole kertonut kenellekään, koetan itsekin suojella nettikirjoittajien anonyymiutta silloin kun sen voin tehdä.

En ole itsekään vielä varma, millainen tästä blogista muotoutuu, mutta haluaisin jonkun paikan johon pääsen purkamaan ajatuksiani netissä löytämistäni jutuista sekä kirjoituksista. Ajattelin että voisin aloittaa esittelemällä jotain seuraamiani palstoja/blogeja/ihmisiä, siihen tahtiin kun nyt haluan/ehdin. Mutta en tiedä, pitäiskö siihen kysyä lupa? Kaikilta ei taida olla edes mahdollista... No, ehkä aloitan kysymällä lupaa niiltä joilta voin kysyä ja mennään sitten eteenpäin. (Siis ne keiltä en voi kysyä ovat palstat joille kirjoittelee useampi ihminen sekä, tota noin, Johanna Tukiainen, jonka seuraamiseen olen aivan obsessoitunut).

Kuten pian huomaatte niin seuraamani henkilöt ovat hyvin erilaisia keskenään. En tiedä löytyykö yhteistä nimittäjää ollenkaan. Vielä lopuksi haluaisin sanoa että seuraan kaikkia hyvin lämpimin tuntein, osaan olen kovasti kiintynyt ja toisiin (esim Tuksu) hyväntahtoisen huvittunut. En yritäkään esittää ettenkö olisi kiinnostunut toisten ihmisten elämistä jotka eivät mulle loppupeleissä pätkääkään kuulu, mutta en tee sitä ainakaan pahantahtoisesti :)

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen blogini mitä väsään, mutta kuvien suhteen en ole kovin kokenut. Siis lähinnä tarkoitan sitä, että mistä bloggaajat saavat niitä kaikkia upeita kuviaan? Netistäkö vaan pöllimällä vai onko jossain runsauden sarvi mitä en ole löytänyt?

Blogien lisäksi tykkään kauheasti myös kisuista. Tämä kuva on luvallisesti osoitteesta www.dailypets.co.uk.

Uusi blogi

Noin, perustin itselleni tämän blogin ihan sen vuoksi että voin sen avulla seurata ja kommentoida noita monia blogeja, joita luen bloggerissa. Voipi olla, että intoudun itsekin kirjoittamaan, vaikea sanoa. Se ei ole päätarkoitus.

Suurin osa seuraamistani kirjoittajista käsittelee syömishäiriötä, sattuneesta syystä... Siis siitä, että itsekin olen sitä sairastanut. Ja muitakin juttuja. Tästä kenties myöhemmin lisää.

Tervetuloa (jos tänne joku nyt joskus eksyy) :)