Tällä kertaa en ottanu yhteyttä blogin kirjoittajaan kun mulla oli jotenkin semmonen mutu-tuntuma että tätä blogia voi parhaiten kunnioittaa pitämällä siihen etäisyyttä. Eli kyseessä on melkein 18-vuotiaan syömishäiriöistä, varsinkin bulimiasta, kärsivän tytön blogi. Nimeään ei tyttö kerro. Blogissa ei ole mitään tavallisen elämän yksityiskohtia, mistä kirjoittaja olisi tunnistettavissa, ja se on kai tarkoituskin. Käsittääkseni kukaan ei tiedä kirjoittajan todellisia kärsimyksiä - niitä, joista blogissa kirjoitetaan. Teksti on nimensä mukaan inhorealistista ja kuvailee tunteita voimakkaasti.
Mikä mua sitten vetää lukemaan tätä blogia? Sama, kun muitakin sh-blogeja. Tuo voisin olla minä. Tässä tapauksessa kuvaus muistuttaa HYVIN paljon sitä, millanen mä olin 16-17-vuotiaana. Kun ruoan himo ja laihdutushalu vuorottelivat kamalassa syklissä ja tuntui että joku muu määrää omaa käyttäytymistä ja vie niinkuin pässiä narussa. En kylläkään ollut yhtä laiha kuin tämä kirjoittaja kuin ihan vähän aikaa, sitten alkoi loppua "anorektiset voimat" ja aloin paisua kuin pullataikina.
Edellämainitun vuoksi tunnen paljon sympatiaa, tiedän kuinka yksinäinen se maailma on. Valtavan yksinäinen, siinä on omassa loukussaan niinkuin kirouksen vanki, kun haluaa vaan laihtua ja syödä vuoron perään ja ei näe niitä tunteita mitkä sen aiheuttaa. Se on loputon helvetti. Lisäksi mulla nousee huoli kun luen tätä blogia nimittäin musta tuntuu että kirjoittajan terveys on ihan hiuskarvan varassa... Mutta ei mulla oo mitään varaa moralisoida, kun oon kuitenkin itsekin ollut niin sekaisin ja polttanut kynttilää molemmista päistä.
Loppuun blogista otettu thinspokuva, jonka epäilen olevan peräisin ana-tumblreista (niistä joskus lisää myöhemmin) joten ei varmaan haittaa jos vähän lainaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti